Blogi päättyy / viimeinen kirjoitus

Reissu on nyt takana ja elämä Suomessa pääsee jatkumaan. Pienenä yhteenvetona voisin listata asioita, jotka jäivät päällimmäisenä mieleen.
 

1. Suomalaiset asiat, joita kaipasin Meksikossa

• Luonto, jokamiehenoikeudet. Se, että luonto on lähellä ja minne tahansa voi mennä retkeilemään.
• Puhdas ruoka, kylmäketjujen toimivuus.
• Turvallisuuden tunne, vaikka mielikuvat eivät täysin vastaa todellisuutta. Suomi ei ole lintukoto, eikä Meksiko ole sotatanner. Silti eroa löytyy. 
• Helppous hoitaa asioita, joka puolella voi maksaa kortilla, kaupassa käydessä ei tarvitse miettiä menikö kaikki oikein.

2. Meksikolaiset asiat, joita jään kaipaamaan Suomessa

•  Ruokakulttuuri. Meksikolaiset käyttävät ravintolapalveluita paljon. Niinpä ravintoloita on joka puolella. Isoimmissa kaupungeissa ravintoloita löytyy joka lähtöön.
• Tasaiset vuorokaudenajat. Pimeä = yö. Valoisa=päivä. Vuorokaudenajat Suomessa ovat kuin savolaisen planeetta-arkkitehdin kädenjälkeä. 
• Tietynlainen vapaus. Meksikossa ei ole sääntöjä samalla tavalla kuin Suomessa. Myös se tapa miten sääntöjä noudatetaan vaihtelee tilanteesta riippuen. Suomalaisen näkökulmasta tämä saattaisi vaikuttaa räjähtämispisteessä olevalta kaaokselta. Se ei kuitenkaan ole sitä. 

Kiitoksia lukijoille!

 Loppukevennyksenä vielä kokoelma ruokakuvia:

Kotiinlähdön aika

Kaikki loppu aikanaan, kuten myös tämän blogin kirjoittaminen. Viimeiset päivät Meksikossa ovat olleet varsin tapahtumarikkaita, suorastaan järisyttäviä.

Nimittäin 23. kesäkuuta Oaxacan rannikkoseutua koetteli harvinaisen suuri maanjäristys (lisätietoa https://en.wikipedia.org/wiki/2020_Oaxaca_earthquake ).

Järistyksiä on ollut aiemminkin, joten aivan pienistä ei ole syytä olla moksiskaan. Tällä kertaa olin olohuoneessa pöydän ääressä, kun tunsin että kappas, taitaa tulla järistys. Kun ensimmäiset voimakkaammat värähdykset tulivat, säntäsin ulos välittömästi. Sisälle ei kannata jäädä, sillä rakennuksilla on tapana romahdella näissä tapauksissa. Ulkona tuntui kuin olisi kävellyt trampoliinin päällä. Tuntui kuin maa olisi liikkunut noin kymmenkunta senttimetriä edestakaisin, ja vastoin ennakko-odotuksiani, värähdyksen taajuus oli varsin hidasta. Tärinä ei ole oikea sana kuvailemaan, vaan kyse on enemmänkin heilutuksesta. Näin kun uima-altaasta vesi syöksyi yli laitojen. Silloin viimeistään tiesin, että nyt on iso järistys tiedossa. 

Järistyksen voimakkuus raportoitiin aluksi olleen 7.7 richterin asteikolla, mutta myöhemmin se korjattiin 7.4:ksi. Alkuperäisen arvion mukaan se olisi mennyt yhdeksi voimakkaimmista järistyksistä koko Meksikon historiassa. Toki se edelleen on voimakas järistys, eikä tällaisia välttämättä tule kertaakaan vuosikymmenessä. Vauriot jäivät kuitenkin yllättävän pieneksi, vaikka katastrofin ainekset olivat vireillä. Netistä löytyy paljon videopätkiä, joten googletelkaa jos aihe kiinnostaa.

Seuraava takaisku oli, kun huomasin että lennot suomeen on taas kerran peruttu. Päätin, että menen Meksiko Cityyn selvittämään asiat Air Francen kanssa, sillä lentoliput Puerto Escondidosta Meksiko Cityyn olivat takataskussa. Näitä lentoja odotellessa oli paljon tehtävää. Piti miettiä mitä pakkaa mukaan, mitä jättää taakse. Rakas moottoripyörä piti täten laittaa myyntiin. Laitoin ilmoituksen facebookkiin. Hinta taisi mennä aika lailla alakanttiin, sillä minuuteissa sain kaupat sovittua ja samalla jouduin kertomaan suru-uutiset kymmenille muille halukkaille. Laitoin hinnaksi 10 000 pesoa varusteineen (ketjulukko, kypärä, kännykkäteline). Muutama ostajakandidaatti tarjosi enemmän, mutta kun olin jo luvannut tehdä kaupat ensimmäisen yhteydenottajan kanssa niin siinä lupauksessa pysyin. Sain vielä sovittua, että moottoripyörä on käytössäni viime hetkille asti. 

Lisää dramatiikkaa viimehetkille toi rikkoutunut retentiokaari (eli sellainen rautalanka mikä meikäpojalla on liimattu hampaiden taakse). Vaikka lähtöön oli vain muutama aamu, niin tämä piti hoitaa kuntoon, sillä suussa sojottava terävä rautalanka ei tunnu kovin miellyttävältä. Puerto Escondidossa oli yksi hammashoitola, joka on erikoistunut oikomishoitoon. Lähtö oli tiistaina, sitä ennen maanantaina laitettiin rautalanka uusiksi. Hammashoitolassa palvelu oli ystävällistä. Hammaslääkäri ei kuitenkaan puhunut englantia, mutta asiat saatiin jotenkin sovittua. Olin kaikin puolin tyytyväinen hammashoitolan toimintaan aluksi. Hoito tehtiin kahdessa osassa, aluksi tutkittiin ja rupateltiin noin tunnin verran, ja iltapäivällä oli kahden tunnin operaatio. 

Valitettavasti lopputulokseen olin kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Ehkäpä vika on purukalustossani, ehkäpä hammaslääkärillä kädet tärisivät, ehkäpä vain kävi huono tuuri. Joka tapauksessa lopputulos oli se, että tuntui kuin suussa olisi ollut pätkä ratakiskoa ja muutama pikkuauto lasten lelukopasta. Lennot olivat seuraavana päivänä, joten asialle oli pakko tehdä jotain. Niinpä koko retentiokaari piti poistaa. Vaikka kohdallani kävikin huonosti, itse hoidosta ei ole huonoa sanottavaa. Varsinkin jos ottaa huomioon, että tämän suhteellisen ison operaation hinta oli vain reilut 50 euroa, vaikka aikaa menee yhteensä n. 3 tuntia. Poisto oli yllättävän nopea ja siitä ei edes laskutettu. Täällä tuntuu siltä, että asiakkaasta huolehditaan. Jopa ilta yhdeksän aikaan hammaslääkäri vastasi whatsapp-viesteihin. En siis yhtään epäröisi mennä muihin hammaslääkärioperaatioihin Meksikossa. Tällä kertaa kävi huono tuuri. 

Lähes suoraan hammaslääkäristä lähdin kohti lentokenttää. Meksiko Cityn lentokentällä oli tarkoitus mennä Air Francen kanssa sopimaan uusista lennoista ja mahdollisista hotellimajoituksista. Ikäväkseni jouduin toteamaan, ettei kentällä ollut Air Francen henkilökuntaa paikalla ollenkaan. Netistä olin katsonut etukäteen, että tiskit ja toimisto olisi auki normaalisti. Eivätpä olleet. Seuraavaksi sitten tunnin mittainen puhelu asiakaspalveluun, josta 55 minuuttia oli odottelua. Palveluksi sitä hädin tuskin voi sanoa, mutta saatiin sovittua seuraavat mahdolliset lennot, jotka arpakone arpoi neljän päivän päähän. 

Seuraavaksi piti sitten löytää hotelli. Laadukkaiden hotellien hintataso on Suomen luokkaa, joten toivon että lentoyhtiöltä tulee korvausta näistä turhista päivistä Meksiko Cityssä. Olisihan täällä vaikka kuinka paljon tehtävää ja näkemistä, mutta näinä aikoina on parempi välttää turhaa liikkumista, sillä meksikolaiset eivät sitä tunnu tekevän. 

Nyt olen majoittuneena Meksiko Cityn keskusaukion, Zocalon, vieressä. Täällä on kuvattu mm. James Bond Spectre-elokuvaa. Eiköhän tässä ollut tarpeeksi kulttuuritietoa tälle blogille.

Meksikon koronatilanne ja rajoitusten poistaminen

Viimeiset kolme kuukautta Meksiko on ollut enemmän tai vähemmän suljettuna. Kaupat, ravintolat, rannat, ja jopa osa kaupungeista.

Rajoitukset olivat alkuun ankaria, ja useat ihmiset menettivät työpaikkansa niiden takia. Oli selvää, ettei niitä voi ikuisesti jatkaa. Oman lusikkansa soppaan laittoi myös se, että lainsäädäntö oli varsin sekavaa. Valtio jakautuu osavaltioihin, osavaltio districteihin, districtit municipaliteihin. Jokaisella näistä voi olla omia säädöksiään ja rajoitteita. Municipality on jonkinlainen hallintoalue täällä, ja jostain syystä ne eivät mene esimerkiksi kaupunkirajojen mukaan. Esimerkiksi Puerto Escondido jakautuu kahteen municipalityyn, joten lainsäädäntö vaihtelee riippuen siitä kummalla puolella olet.

Esimerkiksi La Punta Puerto Escondidossa on auki aamuisin, mutta rannalla ei saa loikoilla, vaan ranta on auki kuntoilua varten.

Bajos De Chilan Agua Dulce-ranta on auki joustavammin, mutta uimaan tai surffaamaan ei esimerkiksi saa mennä. Lisäksi jokainen vierailija rekisteröitiin.

Rannalla oli jopa maskipakko, jonka tarkoituksenmukaisuutta voi kyseenalaistaa. Eipä siellä juurikaan ihmisiä näkynyt.

 
Viime aikoina koronatilanne on mennyt pahemmaksi. Syy lienee siinä, että rajoituksia on alettu höllentämään. Rajoitukset eivät toimineet alkuunkaan, osittain siitä syystä että niiden tiukkuus ja valvonta vaihteli paikoittain ja lisäksi meksikolaiset eivät hirveästi niistä piitanneet. Nyt sairaalat ovat tupaten täynnä ja virus leviää eksponentiaalisesti. Ironista on se, että nyt olisi tarve tiukoille rajoituksille, mutta toimenpiteet ovat päinvastaiset.

Reilun viikon päästä olisi tarkoitus suunnata kohti Suomea ja nähtäväksi jää miten matka onnistuu.

Biercito

Helpotusta näinä vaikeina aikoina on tuonut saksalaisen Alexin ja hänen meksikolaisen puolisonsa pyörittämä Biercito-niminen pienpanimo Puerto Escondidossa. Heidän valikoimastaan löytyy neljä vakio-olutta, ja lisäksi yksi hieman kokeellisempi mezcal-olut.

Suosikkini on Oaxaca De Noche, kahvin ja vaniljan aromeita sisältävä yön musta stout. Palkintopallille yltävät myös Mexican Pale Ale ja Escondida Blonde Ale.

Laatikollisen (24 pulloa) hinta on noin 40 euroa kotiportille toimitettuna. Laatikon sisällön saa valita vapaasti. Kun tilasin muutaman laatikollisen viimeviikkoisille grilli/allasbileille, sain myös kutsun panimovierailulle.

Pienpanimon pyörittäminen trooppisessa kuumuudessa ei todellakaan ole helppoa. Suurin osa tuotantolaitteista ja raaka-aineista pitää rahdata Euroopasta.

Omistajat pyörittävät myös hotellia. Koronatilanteesta johtuen hotelli on kuitenkin toistaiseksi suljettu. Allasbaarista saa panimotuotteita suoraan hanasta.