Meksikon suuret janovuodet (tai viikot)

Kirjoittamisen aiheet ovat olleet vähillä. Koko Oaxacan rannikkoseutu on enemmän tai vähemmän suljettuna koronaviruksen myötä. Suurin osa kaupoista on kiinni ja harmittavasti myös Bajos De Chilan ainoa oikea marketti, jossa käytetään jopa viivakooditeknologiaa, on ollut viime viikosta lähtien suljettuna.

Myös monet tehtaat, kuten suuret olutpanimot ovat laittaneet lapun luukulle. Valitettavasti se on johtanut väistämättömästi tyhjiin oluthyllyihin (varoitus, seuraava kuva saattaa järkyttää osaa lukijoista)

Oluthyllyjen tyhjentyminen tapahtui hetkessä. Pienillä kaupoilla ei ole juuri minkäänlaisia varastoja, vaan tukkurit tuovat autolla lähes päivittäin täytettä hyllyille. Kun yhtenä kauniina päivänä tukkuri toteaakin, ettei olutta ole niin puskaradion nupit kääntyvät kohti Guatemalaa (eli nupit kääntyvät kaakkoon). Silloin sännätään sinne mistä olutta saa. Ensimmäisenä tyhjenevät supermarketit, sitten keskikokoiset kaupat. Kaupat, jotka eivät pysty muuttamaan hintojaan hetkessä. Osansa haluavat mustan pörssin kauppiaat, pienten kauppojen omistajat, sekä ihmiset, jotka nyt ylipäätään haluavat vain juoda olutta. Tämän jälkeen kysynnän ja tarjonnan laki ottaa paikkansa. Tällä hetkellä oluen markkinahinta on 2-3 kertaa normaalin tason verran, mutta lähes kaikissa kaupoissa hyllyt ovat tyhjillään.

Kuubalibren siemaistuani laitoin Puerto Escondidon pienpanimolle viestiä jahka onnistuisi toimittaa laatikko jos toinenkin lähiaikoina.

Terassille eksyneen sammakon ilmeestä näkee, ettei hänkään ole tyytyväinen tilanteeseen.

 

Ensiapua löysin Puerto Escondidon suurimman kaupan olutosastolta, jossa jäljellä olivat ainoastaan muutamat tuonti- ja pienpanimo-oluet, jotka iskevät paikallisten hintajoustavuuden ääripäähän.  Harvoin sitä tulee ostettua koko oluthyllyä tyhjäksi, nyt tyhjeni kerralla kaksi.