Ekat kilometrit

Pienen sättäyksen jälkeen sain rekisterikilvet hankittua ja pakolliset maksut maksettua. Liikenne Puerto Escondidossa on melko maltillista, tosin hereillä saa olla. Paikoitellen on pahoja kuoppia, hidastetöyssyjä ja kaikkea muuta mitä sattuukin kohdalle.

Pimeällä ajamisen jätän suosiolla väliin.

 

 Tuollainen lätty oli tänään lounaaksi. En muista nimeä, mutta hyvää oli. Naudanlihaa, avocadoa, juustoa, papusoosia ja kasviksia. Vesipullon kera 50 pesoa, eli karvan päälle 2 euroa.

prätkän hankinta

Taksilla täällä pääsee toki ympäri kaupunkia helposti, muutaman kilometrin matka maksaa 35 pesoa, eli vajaa kaksi euroa. Silti päätin jo ennen saapumista, että moottoripyörän hankinta on edessä.

Italika on meksikolainen pärrämerkki, joka on vallannut markkinat meksikossa, sekä muutamissa muissa latinalaisen amerikan maissa. Aluksi (reilu 10 vuotta sitten) Italikat olivat meksikossa kasattuja, mutta komponentit tehtiin kiinassa ja koreassa. Nyt käsitykseni mukaan Italika on lisännyt komponenttituotantoaan meksikossa.

Katukuvassa täällä näkyy pääasiassa kolmea merkkiä. Suosituin on Italika, sitten on Hondia ja jonkin verran Yamahaa. Kuutiotilavuudet harvoin ylittävät 250, suosituimpia ovat 125 ja 150-kuutioiset.

Italikalla erilaisia malleja on lukuisia, mutta mieleiseni ehdottomasti on klassista muotoilua edustavat mallit.

Koska malleja on niin paljon, ne on jaettu tuoperheisiin, jotka löytyvät täältä:

https://italika.mx/Modelos/

Suosituimpia ovat kuitenkin trabajo-mallit

https://italika.mx/Modelos/Trabajo/

Hondalta suosituin malli lienee CGL 125

Tämä kaunokainen perustuu 70-luvun suunnitteluun ja miksi kannattaisikaan muuttaa mitään?

Palloilin pitkään sen välillä, ostanko Italikan vai Hondan. Lisäksi pähkäilin käytetyn vai uuden ostamista. Asiaan vaikutti se, että minkäänlaista vakuutusta prätkille ei saa, ja varkaudet ovat yleisiä. Uusi Honda olisi takuulla varkaiden mieleen. Vanha räihnäinen italika sen sijaan saattaisi herättää vähemmän mielenkiintoa. Uusia Italikoita saa reilulla 700 eurolla, Hondasta joutuu pulittamaan reilun tonnin. Lisäksi rekisteröintiin menee satku - pari.

Paria käytettyä italikaa kävin tutkailemassa, tai itse asiassa myyjät toivat pyöränsä näytille. Ensimmäinen oli aivan pommi, vaihteita en välivapaiden joukosta meinannut edes löytää. Toinen tuli vuokraisännän (tai oikeastaan emännän) tutulta. Sen piti olla seminueva (eli lähes käyttämätön), FT125 malliltaan, mutta kilometrejä löytyikin 7500. Tein pyörästä mielestäni  reilun tarjouksen, olihan se ihan hyvässä kunnossa, mutta omistaja ei kuitenkaan siihen suostunut.

Sitten kännykkääni tuli vastaus eräältä myyjältä, jolla oli uusi FT125 kaupan. Tapaaminen sovittiin klassiseen tapaan huoltoaseman pihalle. Tämä kuitenkin siitä syystä, että myyjä asui ihan vieressä, ja sieltähän se härpäke löytyi. Pyörässä oli vielä muovit paikoillaan, eikä minkäänlaista käytön jälkeä. Kilometritkin olivat sormilla laskettavissa.

Paperitkin olivat kunnossa, myyjä vaikutti varsin mukavalta ja yhteistyökykyiseltä. Kaupat oltaisiin kätelty siinä, mutta jostain syystä pyörästä uupui tehot. Tyhjäkäyntikin takkuili. Sinällään ei ollut yllätys, että Italikoissa saattaa neuvostoliittolaiseen tapaan olla hieman rempattavaa jo tehtaalta lähtiessä.

Eipä tämäkään sen kummemmalta tuntunut kuin että kaasarissa hieman rähmää. Mietin, että alanko siinä purkamaan kaasaria, koska siinä ei olisi montaa minuuttia vierähtänyt. Sovittiin myyjän kuitenkin, että hän vie pyörän takuuhuoltoon.

Meinasin, että oliko tässä se syy miksi myyjä oli ylipäätään myymässä tätä moottoripyörää. Hän oli ostanut sen vain pari viikkoa sitten ja nyt myi huomattavasti halvemmalla.

No, muutaman tunnin päästä tuli viestiä, että kaikki on kunnossa. Eivät kuitenkaan olleet ottaneet kaasaria auki, vaan suihkutelleet jotain putsaus-spraytä. Käynti oli kuitenkin parempaa ja pyörä otti kierroksia nätimmin. Täällä ei mitään rekisteriotetta ole, vaan omistajanvaihdos kirjataan alkuperäisen myyntikuitin taakse, vapaamuotoisella litanjalla. Kauppahinnaksi käteltiin viitisensataa euroa. Sitten päristelin kotiin. Ilman kypärää ja ilman rekisterikilpiä. Onneksi matka oli lyhyt. Kypäräpakko täällä periaatteessa on, mutta eipä sitä aina noudateta. Ilman kilpiäkin näkee ajeltavan tuon tuosta.

Kilpien saamisessa voi vierähtää jopa viikko, joten nyt odottelen niitä. Pyörällä on ajettu tähän mennessä vasta kymmenen kilometriä, joten ensimmäiset ajopäivät tulevat olemaan rauhallista sisäänajoa.

 
Toin pyörän sisälle siksi aikaa ainakin että saa kilvet.
 

Ilmeisesti näissä on ollut ongelmaa, että pultit ja mutteri pyörivät itsekseen auki. Siksi kaikissa on merkinnät, joista näkee onko jokin löystynyt itsekseen. Voi kunpa raaskisivat käyttää kierrelukitetta tai edes nyloc-muttereita.



Kuutioita tässä Italikassa on kokonaiset 124 kappaletta, jotka 12 hevosen voimalla kiidättävät tämän ilmajäähdytteisen työjuhdan 80km/h huippunopeuteen. Painoa pyörällä on 100kg, joten sitä erittäin kevyt työntää. Tulen varmasti huomaamaan sen jossain vaiheessa.


Muuten, kaikki asiat tähän mennessä, kuten kännykkäliittymän osto, asunnon vuokraus, ruokailut, prätkän osto, ovat menneet lähes kokonaan ilman englantia. Ei sitä juurikaan täällä puhuta. Google Translate on ollut kovassa käytössä. Espanjan taidotkin kehittyvät kuin huomaamatta.

sapuskaa

Meksikolainen aamiainen läheisessä ravintolassa. Huevos rancheros con tocino. Eli paistettuja kananmunia tortillalättyjen päällä, höystettynä eräänlaisella salsakastikkeella. Papuja, pottuja ja pekonia lisäksi.

4 eri sorttia katkarapuja. Uppopaistettua, "normaalia", chilillä ja salsalla.

Mitä eroa on volkkarilla ja grillillä?
Ei mitään.

Tacoja!

 Lihakauppialla on tapana ripustella tuotteensa nähtäville.

Ensimmäinen viikko

Viikko on vierähtänyt mukavasti Puerto Escondidossa. Paikkahan oli mulle tuttu aiemmalta reissulta. Puerto Escondido sijaitsee Meksikossa, Oaxacan osavaltiossa. Muistaakseni luin jostain, että väkiluku olisi täällä noin 45 000 asukkaan luokkaa. Kyseessä on siis pieni kaupunki tyynenmeren rannikolla, ja vaikka kaupunki elää turismista, niin silti kyseessä ei ole turistirysä. Näitäkin meksikosta toki löytyy. Yksi syy lienee siinä, ettei kansainvälisillä lennoilla pääse suoraan tänne. Lentäminen on Meksikossa kuitenkin halpaa, ja ehdottomasti helpoin tapa matkustaa.

Täällä on tarkoitus viettää tämä talvi. Keväällä sitten takaisin pohjoiseen.

Sitten kuvia:

Lennot lähtivät Turusta, eka vaihto oli Helsingissä, sitten Amsterdamissa.  Amsterdamista lennettiin kauhean mutkan kautta, luulisi, että suoran viivan muotoinen lentoreitti olisi nopein.

Tai niinhän se olikin. Nimittäin jos ottaa huomioon, että maapallo on pyöreä, niin suorin reitti näyttääkin ihan erilaiselta tasoon levitetyssä kartassa.

Ensimmäisen yön jouduin viettämään Mexico Cityssa. Tämä likainen miljoonakaupunki ei ole mieleeni, joten otin hotellin muutaman minuutin kävelymatkan päästä kentältä.

Lähtö Puerto Escondidoon oli kuitenkin toisesta terminaalista, joten vaihtoehdot olivat joko mennä taksilla tai terminaalien väliä sahaavalla ilmaisella ilmajunalla (Aerotren). Valitsin ilmajunan ihan kokemuksen puolesta. Ilmajunaan pääsee vain jos on lentolippu, eli sitä ei voi käyttää muuten vaan. Näkymät junasta ovat mahtavat, sillä se menee ihan lentokentän vierestä ja koneita nousee ja laskee jatkuvalla syötöllä. Meksiko Cityn lentokenttä on erittäin vilkas.


Koitin ottaa videota. Ei tullu hyvä. Ei oo pakko katsoa.

Puerto Escondidon lentokenttä on Turun lentokentän kokoluokkaa. Laskeutumisen jälkeen terminaalin piti kävellä n.100 metriä, ja sehän olikin varsinainen Via Dolorosa farkut ja huppari päällä. Saavuin keskipäivän aikoihin ja lämpöä oli reilusti yli 30 astetta.

Kämppä oli mulla katsottu valmiiksi, ja olin sopinut tapaavani omistajan heti kun saavun. Tilannetta helpotti se, että hankin jo meksiko cityssa paikallisen sim-kortin, jossa on nettiyhteys.

Kämppä on mukava, aivan uusi ja ilmastoitu ja keittiöllinen asunto Rinconadan kaupunginosassa. Vuokraa on n. 400 euroa kuukaudessa, sisältäen sähkön, veden, netin ja ilmeisesti siivouksen parin viikon välein. Lisäksi vuokraan kuuluu iso pönikkä juomavettä, joka varmaankin vaihdetaan uuteen kun tarve vaatii. Halvemmallakin pääsisi, tosin ilmastoinnista joutuisi luopumaan. Lisäksi asuinalue on erittäin siisti ja turvallinen. Lähin kauppa on parin metrin päässä, ja ravintoloita on heti kulman takana, yhteensä kymmenkunta.



Rannalle matkaa on muutama minuutti. Meksikossahan etäisyyden yksikkö on minuutti. Jos kysyy kuinka kaukana jokin paikka on, niin vastaus tulee sillä tavalla, että kauanko sinne kestää mennä. Vielä kun tietäisi millä kulkuneuvolla...

Joka tapauksessa, upea Playa Carrizalillo on aivan vieressä. Sinne laskeudutaan portaita pitkin, ja näkymät ovat aivan upeat.