Thursday, January 23, 2020

prätkän hankinta

Taksilla täällä pääsee toki ympäri kaupunkia helposti, muutaman kilometrin matka maksaa 35 pesoa, eli vajaa kaksi euroa. Silti päätin jo ennen saapumista, että moottoripyörän hankinta on edessä.

Italika on meksikolainen pärrämerkki, joka on vallannut markkinat meksikossa, sekä muutamissa muissa latinalaisen amerikan maissa. Aluksi (reilu 10 vuotta sitten) Italikat olivat meksikossa kasattuja, mutta komponentit tehtiin kiinassa ja koreassa. Nyt käsitykseni mukaan Italika on lisännyt komponenttituotantoaan meksikossa.

Katukuvassa täällä näkyy pääasiassa kolmea merkkiä. Suosituin on Italika, sitten on Hondia ja jonkin verran Yamahaa. Kuutiotilavuudet harvoin ylittävät 250, suosituimpia ovat 125 ja 150-kuutioiset.

Italikalla erilaisia malleja on lukuisia, mutta mieleiseni ehdottomasti on klassista muotoilua edustavat mallit.

Koska malleja on niin paljon, ne on jaettu tuoperheisiin, jotka löytyvät täältä:

https://italika.mx/Modelos/

Suosituimpia ovat kuitenkin trabajo-mallit

https://italika.mx/Modelos/Trabajo/

Hondalta suosituin malli lienee CGL 125







Tämä kaunokainen perustuu 70-luvun suunnitteluun ja miksi kannattaisikaan muuttaa mitään?

Palloilin pitkään sen välillä, ostanko Italikan vai Hondan. Lisäksi pähkäilin käytetyn vai uuden ostamista. Asiaan vaikutti se, että minkäänlaista vakuutusta prätkille ei saa, ja varkaudet ovat yleisiä. Uusi Honda olisi takuulla varkaiden mieleen. Vanha räihnäinen italika sen sijaan saattaisi herättää vähemmän mielenkiintoa. Uusia Italikoita saa reilulla 700 eurolla, Hondasta joutuu pulittamaan reilun tonnin. Lisäksi rekisteröintiin menee satku - pari.

Paria käytettyä italikaa kävin tutkailemassa, tai itse asiassa myyjät toivat pyöränsä näytille. Ensimmäinen oli aivan pommi, vaihteita en välivapaiden joukosta meinannut edes löytää. Toinen tuli vuokraisännän (tai oikeastaan emännän) tutulta. Sen piti olla seminueva (eli lähes käyttämätön), FT125 malliltaan, mutta kilometrejä löytyikin 7500. Tein pyörästä mielestäni  reilun tarjouksen, olihan se ihan hyvässä kunnossa, mutta omistaja ei kuitenkaan siihen suostunut.

Sitten kännykkääni tuli vastaus eräältä myyjältä, jolla oli uusi FT125 kaupan. Tapaaminen sovittiin klassiseen tapaan huoltoaseman pihalle. Tämä kuitenkin siitä syystä, että myyjä asui ihan vieressä, ja sieltähän se härpäke löytyi. Pyörässä oli vielä muovit paikoillaan, eikä minkäänlaista käytön jälkeä. Kilometritkin olivat sormilla laskettavissa.



Paperitkin olivat kunnossa, myyjä vaikutti varsin mukavalta ja yhteistyökykyiseltä. Kaupat oltaisiin kätelty siinä, mutta jostain syystä pyörästä uupui tehot. Tyhjäkäyntikin takkuili. Sinällään ei ollut yllätys, että Italikoissa saattaa neuvostoliittolaiseen tapaan olla hieman rempattavaa jo tehtaalta lähtiessä.

Eipä tämäkään sen kummemmalta tuntunut kuin että kaasarissa hieman rähmää. Mietin, että alanko siinä purkamaan kaasaria, koska siinä ei olisi montaa minuuttia vierähtänyt. Sovittiin myyjän kuitenkin, että hän vie pyörän takuuhuoltoon.

Meinasin, että oliko tässä se syy miksi myyjä oli ylipäätään myymässä tätä moottoripyörää. Hän oli ostanut sen vain pari viikkoa sitten ja nyt myi huomattavasti halvemmalla.

No, muutaman tunnin päästä tuli viestiä, että kaikki on kunnossa. Eivät kuitenkaan olleet ottaneet kaasaria auki, vaan suihkutelleet jotain putsaus-spraytä. Käynti oli kuitenkin parempaa ja pyörä otti kierroksia nätimmin. Täällä ei mitään rekisteriotetta ole, vaan omistajanvaihdos kirjataan alkuperäisen myyntikuitin taakse, vapaamuotoisella litanjalla. Kauppahinnaksi käteltiin viitisensataa euroa. Sitten päristelin kotiin. Ilman kypärää ja ilman rekisterikilpiä. Onneksi matka oli lyhyt. Kypäräpakko täällä periaatteessa on, mutta eipä sitä aina noudateta. Ilman kilpiäkin näkee ajeltavan tuon tuosta.

Kilpien saamisessa voi vierähtää jopa viikko, joten nyt odottelen niitä. Pyörällä on ajettu tähän mennessä vasta kymmenen kilometriä, joten ensimmäiset ajopäivät tulevat olemaan rauhallista sisäänajoa.


 
Toin pyörän sisälle siksi aikaa ainakin että saa kilvet.
 
Ilmeisesti näissä on ollut ongelmaa, että pultit ja mutteri pyörivät itsekseen auki. Siksi kaikissa on merkinnät, joista näkee onko jokin löystynyt itsekseen. Voi kunpa raaskisivat käyttää kierrelukitetta tai edes nyloc-muttereita.



Kuutioita tässä Italikassa on kokonaiset 124 kappaletta, jotka 12 hevosen voimalla kiidättävät tämän ilmajäähdytteisen työjuhdan 80km/h huippunopeuteen. Painoa pyörällä on 100kg, joten sitä erittäin kevyt työntää. Tulen varmasti huomaamaan sen jossain vaiheessa.


Muuten, kaikki asiat tähän mennessä, kuten kännykkäliittymän osto, asunnon vuokraus, ruokailut, prätkän osto, ovat menneet lähes kokonaan ilman englantia. Ei sitä juurikaan täällä puhuta. Google Translate on ollut kovassa käytössä. Espanjan taidotkin kehittyvät kuin huomaamatta.