Tänään ajattelin lähteä ajelulle ja etsiä sopivan paikan mennä ongelle ajankuluksi. Se ajatus loppui lyhyeen. En päässyt kymmentä kilometriä kauemmas, kun tuli tiesulku eteen. Haistoin heti palaneen käryä, sillä pysäyttäjäjoukko koostui sekä siviileistä, että poliiseista. Luin jo aiemmin, että joissakin kylissä ihmiset ovat ottaneet lain omiin käsiinsä ja blokanneet, jopa täysin kokonaan, liikenteen joihinkin kyliin. Poliisi kyseli kovasti taustatiedoistani, kauanko olen ollut täällä ja koska olen lähdössä. En ollut juttutuulella näiden herrojen kanssa, ja poliisimestarin eleistä ja puheesta oli selvästi aistittavissa, ettei heillä ole minkään valtakunnan oikeuksia pitää tiesulkua siellä. Tiesin kuitenkin, ettei heidän kanssaan kannata lähteä väittelemään. Helpommalla pääsee, jos kääntyy ympäri.
Lähdinpä sitten toiseen suuntaan, mutta eipä tälläkään kertaa tarvinnut kauas mennä, kun alkoi näkymään juuri pystytettyjä kieltokylttejä ja sivuteitä, joissa oli ihan laillisen näköisiä tiesulkuja (runsaasti poliiseja ja poliisiautoja, sekä asianmukaiset välineet). Olin aiemmin lukenut, että joissakin kylissä on vaadittu lääkärintodistusta, että pääsee takaisin kotiin. Päätin, että on turvallisempaa jättää tämä kalareissu sikseen ja mennä suosiolla kotiin, kun vielä pääsee. Meksiko on edelleen Meksiko.
Virittelin parvekkeelle hyttysverkon, jotta pääsee nauttimaan raikkaasta tuulevireestä tähtitaivaan alla. Muutama yö on tullut nukuttua siellä ja ihan mukavaa vaihtelua. Hiljaista täällä ei kuitenkaan öisin ole, kuten ei tropiikissa ole juuri koskaan. Aamuyöstä kaikenlaiset linnut alkavat pitämään mekkalaa ja niihin herää väkisinkin.
